Alkukesä meni järjestellessä tyttären ylioppilasjuhlia (toukokuussa, miellän sen jo alkukesäksi :)).
Niistä juhlista selvittiin, niin alettiin järjestelemään isäni Viljon häitä, juhannuksena. Ne pidettiin isäni ihanassa puutarhassa, ulkona, vaikka sateinen kesä pelottikin, miten ne juhlat menevät, kun niin iso väkimäärä tulee, sisälle ei mahdu. Hyvin juhlat sujuivat, väkeä oli paljon, ruoka riitti, ohjelmaa oli, laulua, runoa ja yhdessä isän ja hänen puolison kanssa nautimme keskikesän juhlaa, Juhannusta.
Niin sitä odotettiin, lämmintä, aurinkoista, kuivempaa kesää, mutta aina se ei ole sellaista, jota me haluamme. Meidän piti tyytyä sellaiseen, kun se meille annettiin. Sain tehdä ja ommella sisällä erilaisia pehmoleluja, kutoa, ja tehdä niitä sadepäivän juttuja.
Sain olla kummipoikani rippijuhlissa, kahden siskoni tytön rippijuhlissa. Sateista silloinkin oli, mutta nekin juhlat sujuivat, toiset sisällä ja toiset taas ulkona paviljonki-teltoissa. Niistäkin jäi mukava muisto, nuoret siirtyvät vähitellen aikuisuuteen.
Nyt sitten, kesäsää tuli, aurinko hellinyt meitä, niin kuin ennen vanhaan, lapsuusaikana, intiaanikesä, niin kuin kutsuttiin. Oli huoleton olo, vaikka töitä piti lapsenakin tehdä, olla mansikkamaalla, kitkeä rikkaruohoja kasvimaasta, poimia herukoita ja loppu syksystä myytiin torilla kasvattamia vihanneksia, saatiin vähän taskurahaa. Sai sitä vapaanakin olla, mutta kiitollinen siitä olen, että lapsena piti tehdä töitä, sitä oppi, ettei raha kasva puussa.
Nyt sitten vain ollaan ja nautitaan auringosta, niin kauan kuin tätä vielä riittää ja sitten pikku hiljaa siirrytään kohti syksyä.
Aurinkoa teidänkin päiviin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti