maanantai 7. elokuuta 2017

Kesää vielä

Siitä on vuosi vierähtänyt, kun olen kirjoitellut tänne. Ei ole saanut vain aikaiseksi. Kesä on todella mennyt, kun alkukesästä odotti sitä lämmintä kesää. Ja sitten välillä aina viileni sää, satelikin hieman. Aurinkoon aina juoksin ulos, kun se näyttäytyi ja onhan sitä aurinkoakin saatu.
Saimme olla perheemme kanssa viikonlopun ihanalla kekajärven mökillä. Meiltä on sinne noin 20 km. Jo neljänä kesänä peräkkäin olemme siellä kokoontuneet vuorokauden reissun. Mökkeilyä, saunomista, uimista, syömistä, yhdessä oloa ja itsekkin yritin siellä rentoutua.
Ensimmäinen kesä, kun olen kutonut villasukkia, kahdet sukat valmistuneet, pitkät mansikkaiset anelmaiset. Aamuisin ja myöhään iltaisin niitä kutonut. Eihän sitä päivällä ole oikein malttanut, kun on pitänyt kuuhastella ulkona.
Parin päivän päästä meidän koululaiset aloittavat koulun ja huomenna tyttö menee Haapavedelle aloittamaan leipuri-kondiittori alaa. Me Alvan kanssa jäämme kaksistaan. Hän odottaa jo kovasti sitä hetkeä aamusta, että saa aukaista äitinsä kanssa suklaalevyn ja syödä rauhassa kaksistaan suklaadia, joksi hän sitä nimittää.

Oikein ihanaa syksyn odotusta kaikille :)

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kesä ja akkainviikko

Heipparallaa :)

Siitä on vierähtänyt taas tovi aikaa, kun olen tänne blogiini asti päässyt. Ei ole vain saanut aikaiseksi istua ja kirjoittaa.
Kesä on mennyt jo tänne asti, akkainviikolle, joksi tätä viikkoa kutsutaan, naisilla nimipäivät seitsemänä päivänä peräkkäin.
Lapsuudessani äitini teki aina suuren suuren mansikkatäytekakun tämän päivän kunniaksi, kun perheessäni oli toinenkin sankari tälle päivälle, nimittäin rakas pikku-siskoni Sari.
Itse en aina viitsi väsätä niitä kakkuja, mutta meidän perheessän on viikon päästä lauantaina 9. lapsen rippijuhlat, joihin väsätään ja leivotaan monenmoiset herkut ja tietenkään poikaamme unhohtamatta, joka on viettänyt tässä puolessa kuuta syntymäpäiviään. Juhlitaan ne sitten tuplasti.
Juhlia on riittänyt tällekin kesää, on ollut ihanat kummityttöni häät ja edessäpäinkin on häitä. Kesä on tiettävästi juhlien aikaa.
Ei ole montaakaan viikkoa, kun saamme laittaa taas lapsemme koulutielle, mutta sitä ennen vietämme vielä monta monta viikkoa tätä kesää ja yritämme keskittyä tässä vielä kesäpäiviin ja aurinko saa meitä helliä ja toivotaan, että ne hellepäivät ovat tässä meillä vielä edessämme. :)

maanantai 15. helmikuuta 2016

Anelmaiset

Olen löytänyt tosi ihanan sukkamallin, anelmaiset, kirjoneulesukat, jotka ovat suunnitelleet Anelma Kervinen.
Ensimmäisen sukkaparin kun tein, niin se vei mukanaan, ja jäin niihin koukkuun.
Nyt on teon alla suloiset pikkutytön anelmaiset, mutta sairastuin influenssan, niin piti pitää taukoa, olla sängyn pohjalla, sen verran kova tauti ollut.

Näissä anelmaisissa saa käyttää toki jokainen omaa mielikuvitustaan väreissä ja kuvioissa, vaihtaa kuvioiden paikkaa, mutta yleiskuva on samanlainen, montaa eriväriä käytän ja nyt novitalta on tullut ihanat kevään kirkkaat värit, kirkkaan vihreä, oranssi ja keltainen.

Tässä muutamien anelmaisten kuvia, mitä olen kutonut.







lauantai 6. helmikuuta 2016

Talvella

Talvi,

on vuodenaika, jolloin olen syntynyt. En erityisemmin pidä talvesta, vaikka siinä on kyllä omat mukavuutensakin, ainakin lapsilla, saa ulkona laskea pulkalla mäkeä, hiihtää ja luistella.
Aurinko, sitä kaipaan, olen mieluummin kevät- ja kesäihminen, silloin herään eloon, olen niin kuin karhu, joka nukkuu talviunta. Sisällä mieluummin puuhailen ja askartelen, sisustan kotiani.

Eilen sain jopa miehenikin innostumaan huonekalujen järkkäämiseen, siirrettiin hyllyä huoneesta toiseen ja vietiin pöytä kesää odottelemaan terassille. Haaveilen jo kovasti siitä ajasta, että saa alkaa terassia laittaa kesäkuntoon, puutarhalle ostamaan ruusuja, orvokeita, pelargoneja ja hortenseja, niitä lempikukkiani.

Näillä asioilla, haaveilemalla ja uneksimalla jaksaa taas jatkaa talvenviettoa.
Hyvää laskiaisaattoa lukijoille:)
Laskiaispullat uunissa ja lapset pihalla touhuavat talvisia juttuja, Alva-vauva päiväunilla.
Nautin!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Syksyn tuntua

Aikaa on vierähtänyt viime kerrasta, kun olen täällä kirjoitellut.
Sysky, on sellaista aikaa, että haluaa vähän rauhoittua, alkaa odottamaan pikkuhiljaa sitä joulua, joulun valmistelua. Teen paljon itse, käsin, kudon, virkkaan, tykkään leipoa, ja mielestäni joulussa on parasta sen tuoksu, kukkien.
Kerään syksyllä lasteni kanssa metsästä jäkälää ja sammalta, käpyjä, risuja ja oksia. Laitan niitä kukkien juurille, asetelmiin ja koristelen niillä kotiani.

Poltan paljon kynttilöitä, tuikkuja, niillä saa kotiin lämpimän tunnelman, rauhoitun niitä katsellessa.
Takkaan ja leivinuuniin laitetaan tulet ja nautitiaan niiden räiskyessä ja kuuntelen mielelläni, miten uunissa paukkuvat puut, ja seuraavana aamuna ihana tulla lämpimään tupaan.

Syksy, nyt nautitaan tästä vuodenajasta :)

torstai 3. syyskuuta 2015

Tervetuloa syksy

Taas on aikaa vierähtänyt siitä, kun on saanut tänne kirjoitettua. Syksy saapui, kesä tuntui todella lyhyeltä, ehkä siksi, kun sitä lämmintä aikaa odoteltiin niin kauan, mutta onneksi elokuussa oli lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Sai nauttia auringonsäteistä ja sen tuomasta energiasta.
Syksyn tuntee aamuisin, kun varpaita vähän palelee, villasukkia jo kudon.
Iltaisin voi jo poltella kynttilöitä ja ei näe lukea ilman valoja, päivälläkään ei ole enää niin lämmintä, sää on viilentynyt.Omenat ja puolukat kypsyvät ja ajatus on kieltämättä välillä käynyt tulevassa talvessa ja joulussa :)
Se on rikkautta, kun on suomessa 4 vuodenaikaa ja jokaisessa on oma hohtonsa.

Oikein hyvää syksyä meille kaikille, poltetaan kynttilöitä, istutaan villasukat jalassa takkatulen lämmössä ja pikkuhiljaa ajatukset kääntyvät jouluun, ainakin minulla :)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Minun kesäni

Olen pitänyt lomaa. En ole kerennyt kirjoitella tänne. Aurinko on hellinyt meitä, vihdoinkin.
Alkukesä meni järjestellessä tyttären ylioppilasjuhlia (toukokuussa, miellän sen jo alkukesäksi :)).
Niistä juhlista selvittiin, niin alettiin järjestelemään isäni Viljon häitä, juhannuksena. Ne pidettiin isäni ihanassa puutarhassa, ulkona, vaikka sateinen kesä pelottikin, miten ne juhlat menevät, kun niin iso väkimäärä tulee, sisälle ei mahdu. Hyvin juhlat sujuivat, väkeä oli paljon, ruoka riitti, ohjelmaa oli, laulua, runoa ja yhdessä isän ja hänen puolison kanssa nautimme keskikesän juhlaa, Juhannusta.

Niin sitä odotettiin, lämmintä, aurinkoista, kuivempaa kesää, mutta aina se ei ole sellaista, jota me haluamme. Meidän piti tyytyä sellaiseen, kun se meille annettiin. Sain tehdä ja ommella sisällä erilaisia pehmoleluja, kutoa, ja tehdä niitä sadepäivän juttuja.

Sain olla kummipoikani rippijuhlissa, kahden siskoni tytön rippijuhlissa. Sateista silloinkin oli, mutta nekin juhlat sujuivat, toiset sisällä ja toiset taas ulkona paviljonki-teltoissa. Niistäkin jäi mukava muisto, nuoret siirtyvät vähitellen aikuisuuteen.

Nyt sitten, kesäsää tuli, aurinko hellinyt meitä, niin kuin ennen vanhaan, lapsuusaikana, intiaanikesä, niin kuin kutsuttiin. Oli huoleton olo, vaikka töitä piti lapsenakin tehdä, olla mansikkamaalla, kitkeä rikkaruohoja kasvimaasta, poimia herukoita ja loppu syksystä myytiin torilla kasvattamia vihanneksia, saatiin vähän taskurahaa. Sai sitä vapaanakin olla, mutta kiitollinen siitä olen, että lapsena piti tehdä töitä, sitä oppi, ettei raha kasva puussa.

Nyt sitten vain ollaan ja nautitaan auringosta, niin kauan kuin tätä vielä riittää ja sitten pikku hiljaa siirrytään kohti syksyä.
Aurinkoa teidänkin päiviin :)