Tämä viikko on mennyt kyllä monenlaisissa tuntemisissa. Alkuviikolla tuli suruviestejä vanhojen sukulaisten poismenosta. Sen kyllä ymmärtää tavallaan, kun ihminen tulee vanhaksi ja sairauksia tulee enempi, niin elämä ei ole aina helppoa, ja ehkä jo joku toivookin täältä pois pääsemistä.
Eilen, kun aurinko paistoi, niin teki mieleni tehdä ulkotöitä. Leikkasin nurmikkoa ja sitä meillä riittää. Muistiini palautui vanha Saara-mummuni, hän kuoli 83-vuotiaana. Kesällä v.83 saimme kuulla, että hän oli nukkunut pois. Hän oli ihana ruttuinen ja pehmeäkätinen ihminen, iloinen ja toisista ihmisistä välittävä. Koulusta tullessa poikkesimme hänen luo ja joskus antoi markan kouraan, että sai ostaa Antin kioskista karkkia. Vikkelät oli jalat hänellä, puolijuoksua tuli meille aina kylään.
Supermummuksi häntä kutsuttiin, kun hän eräänä kesänä istahti kaivon kannelle, jossa oli kantena vain styroksi levy, mutta onneksi setäni sai mummua nilkoista kiinni, niin hän ei ihan hukkunut sinne kaivoon, pienellä naarmulla päässä hän selviytyi siitä. Mutka sairaalassa ja illalla jo ikkunan pesuun.
Sellainen hän oli. :)
Itse olen jo yhden pojan mummu ja toivonkin, että sitten itse vanhana mummuna olisin pidetty ja mielellään tultaisiin luokseni ja sitten joskus muisteltaisiin vanhaa Saara-mummoa :)
Tällaisia mietteitä tällä kertaa :)
tämä kuva on lainattu netistä, ei ole itse otettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti